Miksi pitsihuivin kuvaaminen on vaikeaa yksin?

Otsikkoon viitaten; oma valokuvauskyky loppuu pitsihuivia kuvatessa. Sen on voinut havaita monissa aikasemmissa huiveissani. :) Swallowtail Shawlia aloittelin kesäkuussa bussineuleeksi Drops Alpacasta ja eilen sain viimeiset rivit viimein neulottua ja huivin pingoitukseen. Muuten tein täysin ohjeen mukaisen määrän toistoja jne mutta nyppyjä en saanut 4,5mm Addeillani millään tehtyä :/

I'm just incapable to photograph any lace shalws, but let's not that to bother. I started Swallowtail Shawl in June as my busdrive-knitting and yesterday evening I finished the last rows and did some blocking to it. I almost knit it according to the pattern, but unfortunately I wasn't able to do the bubbles in "Lily of the Valley"-repeat with my 4,5mm Addis.


Kokoa huiville ainakin tuli, lähes 200 cm x 90 cm ! Itselle kuitenkaan en tätä(kään) varmaan jätä, vaan pistin erääseen pahvilaatikkoon, josta jouluna sitten paketoin sukkaa ja huivia ja lapasta ja pipoa ja paitaa paketteihin.

It's huge; 200 cm x 90 cm. I'm not althought keeping at myself (even if I love it a LOT) but I put it in a box with some socks and mittens and shirts and other shawls to be packed for Christmas. This once I have started the gifts early enough.

Malli: Swallowtail Shawl, IK Fall 2006
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca, viininpunainen, 90g
Puikot: 4,5mm Addi-pyöröt

En vaan saa joitain töitä tehtyä loppuun, vaikka kuinka niihin aluksi ihastun. Buttony on myös jäähyllä sandra-palmikkotakin kanssa, kun törmäsin Ravelryn kautta tähän ohjeeseen.

I just can't get finished some projects, even if I love them to death. Buttony is on the hold with sandra-cablejacket 'cause I met this pattern through Ravelry.